Nukuin yöllä huonosti. Minulla oli flunssaa ja kuumetta. Yskin välillä holtittomasti minuutin tai kaksi, välillä palelin horkassa. Kaiken keskellä “punaisena lankana” kulki uni, jossa maailmaan levisi tuulen mukana virus. Se alkoi yskänä ja muutti lopulta toiset ihmiset aivokuolleiksi, toiset raivopäisiksi hulluiksi. Muutamat harvat puolestaan muuttuivat jostakin oudosta syystä hahmoiksi vanhoista tv-sarjoista.
Olin kirjastossa kun ihmiset ympärilläni alkoivat yskiä. Myös minua alkoi yskittää. Hetken kuluttua suurin osa alkoi tipahdella tuoleiltaan. Itse muutuin samalla hetkellä ihmemies MacGyveriksi ja tajusin melkein heti mistä oli kyse. Tai oikeastaan muutuin Richard Dean Andersoniksi, joka esitti MacGyveriä, mutta sitä on melko vaikea selittää. Joka tapauksessa olin tavallaan kolme ihmistä samassa ruumiissa. Juoksin sulkemaan ikkunoita ja ohjeistin vielä pystyssä olevia ihmisiä peittämään uloskäynnit hyllyillä.
Heräsin välillä hetkeksi, joko yskimään tai siihen, että minulla oli kylmä. Unessa MacGyver rakensi tuulettimista ja tietokoneen osista monimutkaista laitetta, jonka kertoi pelastavan tilanteen. Tajusin sen liittyvän virusta levittävän tuulen kääntämiseen vastakohdakseen. En vain käsittänyt miten pieni laite riittäisi koko maapalloln puhdistamiseen. MacGyver käski olla huolehtimatta, mutta huolehdin silti koska hän oli oikeasti Richard Dean Anderson, joka vain näytteli rooliaan, eikä oikeasti osaisi rakentaa toimivia keksintöjä. MacGyver pyyhki hikeä otsaltaan ja alkoi äkkiä itkeä. Sitten en ihan muista mitä tapahtui. Olen varmaan herännyt ja yrittänyt sen jälkeen jotenkin puolivalveilla päästä takaisin unen tapahtumiin siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. MacGyverin murtuminen, raivohullujen äänet ulkoa ja mystinen tuulen suunnan kääntäjä leijumassa katonrajassa valot vilkkuen.
Vähän kuin olisi elokuvissa, ja kun projektori leikkaisi kiinni juuri ennen loppukohtausta, yrittäisi fimin palaessa itse kuvitella miten tarina voisi päättyä.
